Quantcast
Channel: Taloushistoria – Raha ja talous
Viewing all articles
Browse latest Browse all 10

Maailmantalouden härkähirviö

0
0

minotheseusKreikkalaisen mytologian Minotauros syntyi, kun rakkauden jumala Afrodite antoi Kreetan kuningatar Pasifaen rakastua palavasti jumalaiseen härkään. Afroditen teko oli kosto jumalia petkuttaneelle kuningas Minokselle. Oraakkelin ohjeistamana Minos rakennutti vaaralliselle ja ihmisverta himoinneelle Minotaurokselle monimutkaisen labyrintin, josta hirviö ei koskaan osaisi vapauteen.

Ateenan kanssa käydyn voittoisan sodan jälkeen Minos määräsi ateenalaiset luovuttamaan yhdeksän vuoden välein seitsemän nuorta miestä ja seitsemän nuorta naista uhrattavaksi Minotaurokselle.  Uhraaminen jatkui, kunnes Ateenan kuningas Aigeiuksen ottopoika Theseus suoritti urotyön ja surmasi pahamaineisen pedon tämän labyrintissa. Samalla Kreetan sortovalta päättyi ja Ateena vapautui kaikista velvoitteista Minoksen valtakuntaa kohtaan.

Ateenan yliopiston taloustieteen professorin ja tällä hetkellä Yhdysvalloissa Texasin Austinin yliopistossa poliittista taloutta opettavan Yanis Varoufakisin mukaan Minotauros-mytologiaa voidaan käyttää analogiana sille maailmantalouden järjestykselle, joka sai alkunsa 1970-luvun alussa Bretton Woods järjestelmän kaatumisesta ja joka porskutti voimallisesti eteenpäin vuoden 2008 globaaliin finanssikriisiin asti. Tämä järjestelmä perustui Varoufakisin tulkinnan mukaan Yhdysvaltojen talouden kaksoisalijäämälle: valtaville julkisen sektorin alijäämille sekä kauppataseen alijäämille, jotka imivät Yhdysvaltojen talouteen ulkomaisia tuontihyödykkeitä käytännössä niin paljon kuin muut taloudet ehtivät tuottamaan. Yhdysvallat toimi siis globaalitalouden kysyntäpumppuna.

Jotta maailmantalouden Minotauros olisi pysynyt hengissä, tarvittiin alijäämien paikkaamiseksi valtavia pääomavirtoja, jotka suuntautuivat ennen kaikkea Wall Streetin investointipankkien hallinnoimiin rahastoihin, mutta myös Yhdysvaltojen valtion velkakirjoihin sekä yritysten osakkeisiin. Käytännössä nämä pääomavirrat estivät dollarin vaihtosuhteen alenemisen, mikä puolestaan takasi dollarin ostovoiman maailmanmarkkinoilla valtavasta kauppataseen alijäämästä huolimatta.

Varoufakis aloittaa kirjassaan Minotauroksen synnyn pohjustamisen varsin kaukaa, kuten kreikkalaisissa taruissakin oli tapana. Maailmantalouden Minotauros onkin itse asiassa historiallinen kuvaus globaalin talouden muutoksesta viimeisen vuosisadan aikana. Siihen nähden, että kirjan suomennus mahtuu alle kolmeensataan sivuun, on lopputulos kunnioitettava. Tähän tilaan mahtuu 1800-luvun ja 1900-luvun alun kultakantaan perustuneen globaalin talousjärjestelmän, toisen maailmansodan jälkeisen Bretton Woods -järjestelmän kuin myös maailmantalouden Minotauruksen perusteellinen kuvaus.

Kirjan keskeinen sanoma on se, ettei globaali talousjärjestelmä ole kestävällä pohjalla, jos siinä ei ole joustavaa ja tehokasta ylijäämien kierrätysjärjestelmää. Kultakannassa talousalueiden välille syntyneitä epätasapainoja ei voitu käytännössä purkaa mitenkään, mikä koituikin lopulta 1800-luvulla muodostuneen kansainvälisen talouden järjestyksen kohtaloksi.

Bretton Woods –järjestelmässä, jota Varoufakis kutsuu Tiekartaksi, epätasapainoihin suhtauduttiin jo vakavammin. Ennen kaikkea Bretton Woodsin neuvotteluissa Isoa-Britanniaa edustanut John Maynard Keynes pyrki sellaiseen maailmantalouden järjestykseen, jossa sekä ylijäämä- ja alijäämämailla olisi velvollisuus muuttaa talouspolitiikkaa ulkoisen tasapainon saavuttamiseksi. Valitettavasti Yhdysvaltojen neuvottelijat vesittivät Keynesin esityksen, minkä seurauksena sopeutumisvastuu jäi järjestelmässä ensisijaisesti alijäämävaltioiden kontolle. Kun Yhdysvalloista tuli 1960-luvun kuluessa alijäämämaa, Tiekartan mukaisen talousjärjestyksen edellytykset murenivat.

Tiekartta kuopattiin konkreettisesti, kun Richard Nixonin ilmoitti dollarin ja kullan välisen kiinteän vaihtosuhteen purkamisesta ja dollari asetettiin kellumaan. Tämän seurauksena maailmantalouteen muodostunut hintasokki,tuotti epävakautta talouteen ja aiheutti harmaita hiuksia talouspoliittisille päätöksentekijöille ympäri maailmaa. Varoufakisin tulkinnan mukaan parhaiten tilanteen tasalla olivat yhdysvaltalaiset taloudelliset neuvonantajat ja virkamiehet, kuten Paul Volcker, jotka voitaneen tarinassa rinnastaa rakkauden jumala Afroditeen: he näkivät Minotauroksen syntyvän eikä heillä ollut mitään sitä vastaan.

Kuten aikaisemmista talousjärjestyksistä, myös Minotauroksesta puuttuivat ylijäämien kierrätysmekanismit. Rahoitusmarkkinoiden pääomavirrat kuitenkin paikkasivat tätä puutetta, mikä mahdollisti Minotauroksen kasvamisen ja maailmantalouden valtavaan epätasapainoon perustuneen näennäisen vakauden. Globaali talouskasvu perustui kasvavassa määrin Yhdysvaltojen valtion ja yhdysvaltalaisten kotitalouksien velkaantumiseen, Yhdysvaltojen talouden kauppataseen alijäämän kasvuun sekä rahoitusmarkkinoiden laajentumiseen ja Wall Streetin investointipankkien taseiden kasvuun.

Kotitalouksien velkaantumisen seinään pysäyttänyt sub prime -kriisi ja Lehmann Brothers investointipankin konkurssista alkanut globaalifinanssikriisi osuivatkin maailmantalouden Minotaurokseen kuin Theseuksen miekka tarinoiden pedon sydämeen. Syvään taantumaan vaipunut Yhdysvaltojen talous ei enää pumpannut maailmantalouteen kysyntää. Myös pääomavirtojen suunta Yhdysvaltoihin hidastui. Kuten Varoufakis asian tulkitsee, peto sai todella pahan iskun ja kouristelee tällä hetkellä kuoleman kielissä.

Tämän tulkinnan ongelma on se, että vaikka Yhdysvalloissa kokonaiskysynnän kasvu on finanssikriisin jälkeen hidastunut ja kauppataseiden ylijäämät ovat pienentyneet, maailmantalouden perusrakenteet ovat edelleen samat kuin ennen finanssikriisiä. Minotaurosta ei siis ole vielä syytä julistaa kuolleeksi, vaikka sen kyky ylläpitää globaalia talouskasvua onkin heikentynyt. Jos kuitenkin Yhdysvalloissa päästäisiin voimakkaampaan velkavetoiseen kasvuun, maailmantalouden Minotauros ponkaisisi jälleen jaloilleen ja mylvisi niin kauan, kunnes Theseuksen miekka, jota todellisuudessa edustaa kapitalismin rakenteellinen epävakaus, iskisi uuden iskun pedon sisuskaluihin.

Lopulta maailmantalouden Minotauroksesta päästäänkin eroon vain siten, että globaalin talouden rakenteita lähdetään muokkaamaan kansainvälisessä yhteisössä samalla tavoin kuin Bretton Woodissa 60 vuotta sitten. Varoufakis ei kirjoita paljonkaan tulevaisuuden talousjärjestyksen periaatteista, mutta tunnustaa Keynesin 1940-luvun suunnitelman periaatteet edelleen toimiviksi. Maailmantalouden Minotauroksen rinnalla kannattaakin lukea esimerkiksi arvostetun jälkikeynesiläisen taloustieteilijän Paul Davidsonin vuonna 2009 julkaistua The Keynes Solution –kirjaa, jossa Keynesin esitys päivitetään 2010-luvulle.

Vaikka kirjan tiiviyden vuoksi kaikkia maailmantalouden dynamiikkoja, kuten valuuttakurssien kehitystä ja kansainvälisiin pääomavirtoihin vaikuttavia tekijöitä, ei Maailmantalouden Minotauroksessa kovin kattavasti käsitelläkään, erityisesti poliittisesta taloudesta kiinnostuneille lukijoille kirja tarjoaa suuren määrän kiinnostavia yksityiskohtia ja varmasti myös uusia oivalluksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi Varoufakisin tulkinnat Euroopan unionin poliittisesta taloudesta sekä Japanin noususta talousmahdiksi toisen maailmansodan jälkeen.

Innostavasti kirjoitettu kirja, joka tosin jossain kohdin nojaa hieman liikaakin Minotauros-mytologiaan, on miellyttävää luettavaa, mistä kiitos kuuluu myös Tampereen yliopiston opiskelijoista koostuneelle suomennustyöryhmälle. Viime vuonna saman työryhmän toimesta käännetty ja Vastapainon julkaisema John Quigginin Zombitalous ja Maailmantalouden Minotauros ovat tarpeellinen lisä suomenkieliseen talouskirjallisuuteen.

Jussi Ahokas

Kirjoitus on pidennetty versio lokakuun Voima-lehdessä julkaistusta kirja-arviosta.


Viewing all articles
Browse latest Browse all 10

Latest Images

Trending Articles